70-luku

70-luku: Kaksi hotellia, haaksirikko ja visio

YWAM:n ensimmäinen Evankeliointikoulu alkoi joulukussa 1969 ja siihen osallistui 36 oppilasta. Koulu järjestettiin hotellissa, joka oli vuokrattu YWAM:ille Lausannesta, Sveitsistä. Vuoden loppuun mennessä YWAM oli ostanut kyseisen hotellin ja tehnyt siitä ensimmäisen pysyvän toimipisteen.

Vuonna 1974 Evankeliointikouluja järjestettiin Lausannen lisäksi New Jerseyssä, USA:ssa. New Jerseyn koulun johtaja, Leland Paris, josta tuli Pohjois-Amerikan YWAM:in johtaja, huomasi että monilla YWAM:in oppilailla ei ollut kristillistä taustaa. Monet olivat juuri tullet uskoon 1960-70 -luvulla vaikuttaneen Jeesus-liikeen (Jesus Movement) kautta. Leland muistelee: ”Kysyin eräältä oppilaalta hänen kristillisestä taustastaan. Hän vastasi että huumeet.”

Keskusteltuaan Lorenin ja muiden YWAM:in johtajien kanssa Leland aloitti koulun, joka keskittyi Raamatun perustotuuksiin ja ihmisen luonteen kasvuun ja lähetystyöhön. Tämä koulu, Opetuslapseuskoulu (DTS – Discipleship Training School), kasvoi nopeasti ja pian niitä järjestettiin myös Uudessa Seelannissa ja Los Angelesissa, jossa siihen lisättiin käytännön lähetysharjoittelu jakso. Tämä käytäntö, kolme kuukautta luentojaksoa ja kahdesta kolmeen kuukautta harjoittelujaksoa, on yhä edelleen käytössä useimmissa opetuslapseuskouluissa.

Vuoteen mennessä 1970 YWAM:illa oli 40 täysiaikaista työntekijää. Don Stephens löysi Saksasta linnan josta tuli YWAM:n keskus Münchenin olympiakisojen aikana vuonna 1972. Keskuksesta tuli koti niille yli tuhannelle vapaaehtoistyöntekijälle, jotka tulivat palvelemaan kisavieraita. Tämä oli ensimmäinen monista YWAM:in Olympia-aktioista.

Samaan aikaan olympialaisaktion kanssa syntyi uusi visio. YWAM:illa oli kolme koulua toiminnassa, mutta Loren tiesi, että pitäisi olla jotakin muutakin, ja jälleen kerran Loren visioi laivasta joka palvelisi lähetystyössä.

Vuoden 1973 oli määrä todistaa YWAM:n laivatyön syntyä. YWAM oli tehnyt jo alustavan kauppasopimuksen erään Uudessa Seelannista sijaitsevan laivan hankkimisesta. Laivaa kunnostettiin kiireellä. Samana vuonna suuri osa YWAM:in 200 hengen henkilökunnasta saapui Osakaan, Japaniin vuosittaiseen tapaamiseen.

Johtotiimi odotti tilaisuutta kertoa Maori -nimisen laivan hankinnasta. YWAM oli jo maksanut 72,000 dollarin käsirahan ja viimeinen maksuerä erääntyi kaksi viikkoa tapaamisen jälkeen. Mutta Jumalalla oli muuta mielessä. YWAM:n johtajat ymmärsivät palvoneensa enemmän laivaa kuin Jumalaa. Raamatun jakeiden ja visioiden kautta, sekä lahjoitusten äkkinäisellä loppumisella Jumala pisti laivaprojektin jäihin joksikin aikaa. Maori myytiin romuraudaksi, ja kaikki rahat jotka kuusikymmentä YWAM:in työntekijää olivat kovalla työllä hankkineet ja uhranneet tälle projektille, menetettiin. Eräs liikemies, joka oli sijoittanut rahaa laivaan, sanoi: ”Jos tämä oli Jumalan tahto, niin se oli paras sijoitus mitä olen koskaan tehnyt!”

Ne 92 nuorta, jotka olivat suunnitelleet tulevansa opiskelemaan Maorille, joutuivat muuttamaan suunnitelmiaan viime hetkellä, ja menivät kouluun Havaijille sen sijaan. Tuon koulun aikana visio yliopistosta YWAM:in sisällä syntyi, samoin toivo laivatyöstä heräsi uudelleen.

Vuonna 1977 YWAM vuokrasi vanhan hotellin Konan saarelta Havaijilta, ja aloitti suuren siivous ja korjausprojektin, päämääränä muuttaa alue yliopistokampukseksi. Yliopistoa kutsuttiin aluksi nimellä Pacific and Asia Christian University (Tyynenmeren ja Aasian Kristillinen Yliopisto).

Vuonna 1978 aloitettiin myös lapsiin ja teini-ikäisiin suuntautuva King’s Kids -työ. Samana vuonna Don Stephens kävi katsomassa vanhaa matkustajalaivaa Venetsiassa, Italiassa. Laivan nimi oli Victoria. Lorenin visio laivatyöstä heräsi henkiin ja Jumala alkoi puhua uudelleen laivoista. YWAM aloitti pitkät neuvottelut Victorian ostamisesta. Don Stephens ja muut YWAM:ilaiset asuivat leirialueella 400 osallistujan kanssa neuvottelujen ajan. Vuoteen 1979 mennessä laiva oli ostettu ja siirretty Kreikkaan peruskorjausta varten. Laiva, jonka uudeksi nimeksi tuli ”Anastasis” (kreikankielinen sana ylösnousemukselle), oli niin sotkuinen, että yksin kannen siivoamiseen kesti 25 nuoren kolmen viikon työ…

Samalla kun Anastasiaa peruskorjattiin, YWAM alkoi lähettää tiimejä Thaimaan pakolaisleireille. Gary Stephens, Donin veli, johti yhden tiimin sinne. ”Nuoret tekivät jopa niitä töitä, joita edes pakolaiset itse eivät halunneet tehdä: he lapioivat käymäöistä ihmisjätettä, korjasivat rikkoutuneita viemäriputkia ja kunnostivat vessoja. Pakolaiset ihmettelivät suuresti. Nuoret olivat maksaneet itse omat matkansa tullakseen tekemään kaiken sen työn, jota kukaan muu ei edes harkinnut tekevänsä. Aika ajoin heiltä kysyttiinkin, miksi he olivat sinne tulleet. Siitä oli helppo alkaa keskustelu.”

80-luku >>