70-luku
70-luku: Kaksi hotellia, haaksirikko ja visio
Joulukuusta 1969 kesään 1970 YWAM:illa oli käynnissä sen ensimmäinen koulu, Evankeliointi Koulu, johon otti osaa 36 oppilasta. Oppilaiden majoitus ja oppitunnit tapahtuivat melkein uudessa hotellissa, joka oli vuokrattu YWAM:ille Lausannesta, Sveitsistä. Vuoden loppuun mennessä YWAM oli ostanut tuon hotellin ja tehnyt siitä ensimmäisen pysyvän toimipisteen.
Vuosikymmenen loppuun mennessä toinen YWAM koulu aloitettaisiin, koulu joka tulisi olemaan pohja monille YWAM:in koulutusohjelmille. Vuonna 1974 Evankeliointi Koulun pystyi käymään Lausannen lisäksi New Jerseyssä, Amerikassa. New Jerseyn koulun johtaja, Leland Paris, joka on nykyään Pohjois-Amerikan YWAM:in johtaja, huomasi että monilla YWAM:in oppilailla ei ollut kristillistä taustaa. Monet olivat juuri tullet uskoon Amerikkalaisen ”Jesus Movement” –liikkeen kautta. ”Muistan kysyneeni eräältä oppilaalta hänen kristillisestä taustastaan” Muistelee Leland. Hän vastasi ”Huumeet”.
Keskusteltuaan Lorenin ja muiden YWM:in johtajien kanssa Leland aloitti koulun, joka keskittyi raamatullisiin perusarvoihin ja luonteen kasvatukseen, ja lisäksi lähetystyöhön. Tämä koulu, Opetuslapseuskoulu (DTS – Discipleship Training School), kasvoi nopeasti ja hetken kuluttua sen pystyi suorittamaan myös Uudessa Seelannissa ja Los Angelesissa, jossa siihen lisättiin käytännön lähetysharjoittelu jakso. Tämä toimintamuoto, kolme kuukautta luentojaksoa ja kahdesta kolmeen kuukautta harjoittelujaksoa, on käytössä vielä tänäkin päivänä useimmissa opetuslapseuskouluissa.
Vuoteen mennessä 1970 YWAM:illa oli 40 täysiaikaista työntekijää. Tuona vuonna Don Stephens löysi Saksasta linnan, joka tulisi toimimaan YWAM:in keskuksena Saksassa järjestettyjen olympia-kilpailujen aikana vuonna 1972. Tuo keskus tulisi olemaan keskus niille yli tuhannelle vapaaehtoistyöntekijälle, jotka olivat ilmoittaneet olevansa tulossa palvelemaan kisavieraita. Tämä oli ensimmäinen monista YWAM:in Olympia-aktioista.
Samaan aikaan Olympia-aktion kanssa uusi YWAM visio syntyi. YWAM:illa oli kolme koulua toiminnassa, mutta Loren tiesi että pitäisi olla jotakin muutakin, ja jälleen kerran Loren visioi laivasta joka palvelisi lähetystyössä. Vuoden 1973 oli tarkoitus todistaa Laupeuden Laiva-palvelutyön syntyä. Samana vuonna YWAM:in 200 hengen henkilökunnasta 93 saapui 15 eri maasta ja 35 eri YWAM toimipisteestä Osakaan, Japaniin, pidettyyn vuosittaiseen tapaamiseen.
Ennen tuota tapaamista johtajuustiimi odotti tilaisuutta keskustella ”Maori” nimisen laivan mahdollisuuksista, josta YWAM oli jo maksanut 72,000 dollarin käsirahan. Viimeinen erä tuon laivan ostamiseksi oli maksettava kaksi viikkoa tämän vuosittaisen tapaamisen jälkeen. Mutta Jumalalla oli muuta mielessä. YWAM tajusi palvoneensa enemmän työvälinettä, tuota laivaa, kuin Jumalaa. Raamatun jakeiden ja visioiden kautta sekä ennen tasaisesti virranneiden lahjoitusten äkkinäisellä loppumisella, Jumala pisti Laupeuden Laiva – projektin jäihin joksikin aikaa.
Myöhemmin samana vuonna Maori myytiin romuraudaksi, ja kaikki rahat jotka kuusikymmentä YWAM:in työntekijää olivat kovalla työllä hankkineet ja uhranneet tälle projektille, menetettiin. Tämän jälkeen yksi Bisnes-mies, joka oli sijoittanut rahaa tuohon hukattuun projektiin, sanoi: ”Jos tämä oli Jumalan tahto, niin se oli paras sijoitus mitä olen koskaan tehnyt!”
Nuo 92 oppilasta jotka olivat suunnitelleet tulevansa opiskelemaan Maorille, muuttivat suunnitelmiaan viime hetkellä, ja menivät kouluun Havaijille sen sijaan. Noina rukoushetkinä tuon koulun aikana visio Yliopistosta YWAM:in sisällä syntyi, ja toivo laiva-työstä heräsi uudelleen.
Nämä visiot muuttuivat todellisuudeksi kun tämä hiomaton timantti löydettiin vuonna 1977. YWAM vuokrasi vanhan hotellin Konan saarelta Havaijilta, ja aloitti suuren siivous ja korjaus projektin, päämääränä muuttaa se Yliopisto alueeksi, jota kutsuttiin valmistuttuaan aluksi nimellä Pacific and Asia Christian University (Tyynenmeren ja Aasian Kristillinen Yliopisto).
Vuonna 1978 lapsiin ja teini-ikäisiin suuntautuva palvelutyö aloitettiin, nimeltään King´s Kids.
Samana vuonna Don Stephens kävi katsomassa vanhaa matkustajalaivaa Venetsiassa, Italiassa, nimeltään ”Victoria”. Jälleen kerran Lorenin visio Laupeuden Laiva-työstä oli vahvistettu ja Jumala alkoi puhua uudelleen laivoista. YWAM aloitti pitkät neuvottelut Victorian ostamisesta. Don Stephens ja muut YWAM:ilaiset asuivat leirialueella 400 osallistujan kanssa neuvotteluiden ajan. Vuoteen 1979 mennessä laiva oli ostettu ja siirretty Kreikkaan peruskorjausta varten. Laiva, jonka uudeksi nimeksi tuli ”Anastasis” (Kreikankielinen sana ylösnousemukselle), oli niin sotkuinen, että yksin kannen siivoamiseen kesti 25 nuoren kolmen viikon työ.
Samalla kun Anastasiaa valmistettiin palvelutyöhön, YWAM alkoi lähettää tiimejä Thaimaan pakolaisleireille. Gary Stephens, Donin veli, johti yhden tiimin sinne.
”He tekivät jopa ne työt, joita pakolaiset itse eivät halunneet tehdä: Lapioivat kaiken sen ihmisjätteen ulos, korjasivat rikkoutuneet viemäriputket ja kunnostivat vessat. Gary raportoi takaisin, että pakolaiset ihmettelivät suuresti. Siellä oli nuoria ihmisiä, jotka olivat maksaneet omat matkansa tullakseen tekemään kaiken sen työn, jota kukaan muu ei edes harkinnut tekevänsä. Aika ajoin heiltä kysyttiin sitä avaavaa kysymystä, jota he olivat toivoneet kysyttävän: Miksi te olette tulleet tänne…?” Lainaus kirjasta ”Oletko se todella sinä, Jumala? –Loren Cunningham.