90-luvusta nykypäivään: Silmät auki
Kun vuonna 1991 YWAM:n kansainväliset johtajat tapasivat Egyptissä, he tapasivat ensimmäistä kertaa kansainvälisenä joukkona Lähi-idässä. Pohjois-Afrikan YWAM:n johtaja toimi kokouksen koollekutsujana. Muutamaa kuukautta ennen tapaamista, miehen kantaessa telttapaaluja, hän kompastui ja kaatui sillä seurauksella, että yksi näistä paaluista osui toiseen silmään ja sokeutti sen. Kun hän saapui Egyptiin, Jumala puhui YWAM:lle hänen onnettomuutensa kautta. He kokivat, että Jumala oli sanomassa: ”Te olette katselleet muslimimaailmaa vain toinen silmä auki”.
YWAM:n johtajat kokivat, että koko lähetystoiminnan tulisi keskittyä enemmän niihin ongelmiin ja tarpeisiin mitä muslimimaailmassa on. Tätä seuranneiden rukoushetkien seurauksena syntyi uusia aloitteita, mm. 30 päivää rukousta muslimimaailman puolesta, Punaisen meren liitto ja Sovintokävely (Reconciliation walk).
Jokainen tuolloin syntyneistä aloitteista sai merkittävän roolin YWAM:n historiassa. “Punaisen meren liitosta” on tullut yksi YWAM:n perusarvoja kuvaava dokumentti. ”30 päivää rukousta muslimimaailman puolesta”, alun perin pieni YWAM:n sisäinen haaste, on levinnyt ympäri maailman seurakuntiin ja järjestöihin. Sen kymmenentenä vuosipäivänä, vuonna 2001 miljoonat ihmiset ympäri maailman rukoilivat muslimien puolesta, käyttäen apuna YWAM:n painamia rukousoppaita, joita oli käännetty 35 kielelle.
Sovintokävely sai kristityt kävelemään yli 2000 km ensimmäisen ristiretken reittiä pitkin Kölnistä Jerusalemiin, pyytäen anteeksi sanoilla ja painetulla tekstillä niitä vääryyksiä, joiden kautta kristinuskosta ja Jeesuksesta oli annettu täysin väärä kuva. Tuo kävely tapahtui tasan 900 vuotta 1. ristiretken jälkeen, ja huipentui Jerusalemiin vuonna 1999. Yli 2500 ihmistä otti osaa tuohon kävelyyn, kävellen lyhyitä tai pidempiä matkoja. Mihin tahansa he menivät, he törmäsivät pelkästään positiiviseen palautteeseen sekä median, että muslimien, ortodoksikristittyjen ja juutalaisten taholta. Yksistään Turkissa arviolta 70% ihmisistä kuulivat hankkeesta. Istanbulin pormestari kommentoi: “Tämä on erittäin tärkeä projekti Turkille. Sen kuinka paljon se merkitsee turkkilaisille voi nähdä heidän seisoessa molemmin puolin tietä taputtaen käsiään.”
YWAM:n sitoutuminen tavoittamattomien ihmisryhmien saavuttamisessa otti seuraavan askelen vuonna 1995. Kansainväliset johtajat nimittivät Jim Stierin YWAM:n presidentiksi. Samalla YWAM:n johtajuustiimi selkeytti omaa rooliansa ja otti käyttöön nimen, Kansainvälinen johtotiimi. Jim Stier ilmoitti liikkeelle uuden tavoitteen: saavuttaa tuhat uutta tavoittamatonta ihmisryhmää vuoteen 2000 mennessä.
Tämä oli yksi monista uusista tavoitteista, jotka YWAM asetti 1991 pidetyn tapaamisen jälkeen. Tuona vuonna Loren vieraili myös pienellä Pitcairnin saarella, pienimmässä maailman 229 maasta.
Kesäkuussa 1995 viimeiset kamputsealaiset pakolaiset lähtivät Thaimaan pakolaisleireiltä. Tähän loppui yksi luku YWAM:in historiassa, mutta uusi alkoi. Kokenut YWAM:in henkilökunta seurasi pakolaisia kotiin ja he aloittivat laupeudentyön Kamputseassa, ja sitä kautta koko eteläisessä Aasiassa. Vaikka seurakuntien perustaminen ei ollut missään vaiheessa päätarkoituksena YWAM:n työskennellessä pakolaisten parissa Thaimaassa, oli 90-luvun puoleenväliin mennessä syntynyt 52 seurakuntaa Kamputseaan pelkästään yhdellä pakolaisleirillä.
YWAM:n 40. merkkipäivän kunniaksi julkaistiin uusi logo. Tuolloin, vuonna 2000 YWAM:lla oli yli 11 000 täysiaikaista työntekijää yli 130 maassa. Heijastakseen järjestön monimuotoisuutta synnytettiin toiminnanjohtajan tehtävä, mihin Jim Stier nimettiin. Uudeksi presidentiksi nimettiin Frank Naea, joka on puoliksi samoalainen, puoliksi maori, ja hän oli samalla ensimmäinen ei-länsimainen presidentti järjestöllä. Tämä kuvasti YWAM:a itseään, josta oli tullut melkein puoliksi ei-länsimainen järjestö.
Loren Cunningham kertoi: ”Kävelin pois (YWAM:n 40-vuotisjuhlista) mykistyneenä, mykistyneenä siksi, että minä saan olla osana tätä lähetysjärjestöä, joka on niin monimuotoinen ja kansainvälinen, ja jossa on niin mahtavia ihmisiä. Minä rakastan olla tällaisten radikaalien ihmisten kanssa. He voivat olla radikaaleja ylistyksessään ja palvonnassaan, ja seuraavassa hetkessä radikaaleja katumisessaan ja parannuksenteossa Jumalan edessä. Minä luulen että tulevaisuus tulee olemaan niin paljon mahtavampi kuin menneisyys. Sitä minä todella odotan!”